perjantai 29. huhtikuuta 2011

Kreikka, Santorini 1998, matkakuvia


Kauniin karu Santorini on yksi Kykladien saariryhmän tarkeimmistä turismin keskuksista.


Joka päivä tähän ravintolaan tulee sadoittain kävijöitä katselemaan Santorinin suurenmoista auringonlaskua.





Saaren idyllinen pääkaupunki Fira levittäytyy kallionharjalle Aigean meren äärellä


Sinistä ja valkoista...
Kukkia ja portaita

Koko Santorini on yhtä postikorttimaisemaa

Santorini on todella kuvankaunis


Bougainvilleoita eli ihmeköynnöksiä

Muita kukkia ja portaita...

Santorinin kukkaloisto on kerrassaan hullaannuttava

Aasi odottaa kyytiä
Lisää kukkia ja valkeita seiniä...






Alhaalla näkyy osittain lomakylämme Kamari
Antiikin Thira Kamarin ja Perissan välisen vuoren huipulla

Kamarin lähes mustaa laavakivirantaa
Näkymä kujalta Oiassa

Kissoja puussa...
...ja kaltereiden takana

Naxoksen satama ja kaupunki, jossa kävimme päiväretkellä

Apollon temppelin portti Naxoksen kaupungin edustalla

Sisäpiha rautaportin takana


Kohti sinistä taivasta...

Talot ovat hohtavan valkoisia...









Joka paikassa riittää portaita


Oia on kuuluisa auringonlaskuistaan, joita katsomaan järjestetään erityisiä retkiä muista osista saarta.
Niitä pidetään maailman kauneimpina
Saimme nähdä yhden niistä










tiistai 26. huhtikuuta 2011

Ihan pihalla!


 Kädet on haravoinnista rakoilla, naama liiasta auringosta punaisena ja jalat siinä tilassa, että hetken jo mietin, saako näistä turvokkaista enää edes kenkiä irti muuta kuin leikkaamalla. No sai...Liiat oksat omenapuista, sireeneistä ja ruusupensaista on leikattu pois, haravointijätettä on saatu kasaan toistakymmentä säkillistä ja osa puutarhakalusteista on pesty ja käsitelty puuöljyllä.


 Välillä on pakko levähtää vähän ja antaa silmien levätä kevään ensimmäisissä kukkijoissa. Joka päivä mullasta nousee jotakin uutta, jonka kasvua on mielenkiintoista seurata päivittäin. Olen taas unohtanut, mitä kaikkea viime syksynä istutinkaan. Nurmikko (ja ennen kaikkea sen leikkuu) vaan vähenee vuosi vuodelta, kun aina pitää saada tilaa uusille kasveille.




Kuvan kasveja olen istuttanut viime syksynä, mutta en enää muista, mitä ne ovat. Olisivatko ehkä helmililjoja? Se, joka tunnistaa, kertokoon minullekin. Mama kun on näissä puutarhahommissa enemmänkin innostunut kuin taitava tai osaava :) Veikkaan, että huomenna ovat auenneet jo ensimmäiset valkovuokot; tuskin maltan odottaa...Että on ihanaa olla ihan pihalla! Saapi kesä tulla...

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Espanja, Lanzarote 1998, matkakuvia

Me lomailimme Puerto del Carmenissa, joka on saaren suosituin lomakohde.


Hotellimme altaalla oli tilaa.

Vesi oli niin kylmää, ettei kukaan uinut.

Hiekkaa

Puerto del Carmenin kaunis huvivenesatama

Vulkaanisella maaperällä sijaitsevassa Timanfayan kansallispuistossa voi nähdä erilaisia geologisia ilmiöitä ja tutustua yli 180 eri karussa elinympäristössä elävään kasvilajiin.

Vulkaaninen grilli kansallispuistossa


Turistien iloksi tehty geysiri eli maahan upotettuun putkeen kaadettu vesi suihkuaa takaisin ylös maaperän kuumuuden takia.

Ammattilaispyöräilijät treenaavat karussa, mutta kauniissa vulkaanisessa maisemassa.

Tulivuori kohtaa meren

Autoilua tulivuorimaisemissa

Lanzarotella on yli 300 tulivuorta

Tässä joitakin niistä

El Golfo, vihreä laguuni eli vettä kraaterin sisällä

Tuhkasta nousee kasvi

Näkymä La Graciosan saarelle Mirador del Riosta

Lanzaroten kaktuspuisto


Kaktuspuisto

Kaktuspuisto
Saaren pohjoisosassa Monte de la Corona-tulivuoren juurella on laavavirtojen muodostamia luolia ja uimakelpoisia altaita, jotka tunnetaan nimellä Jameos del Aqua

Jameos del Aqua



Jameos del Aqua on Cesar Manriquen suunnittelema 
Samaisessa paikassa punainen kala vedessä
Hiekkataidetta





Playa Blancan vanha kalastajakylä on muuttunut rauhalliseksi turistikohteeksi

Playa Blancan huvivenesatamasta matkustimme lautalla Fuerteventuralle, josta tämä ja seuraavat kuvat ovat.

Jandian upeaa rantaa