maanantai 29. elokuuta 2011

Kreikka, Kreeta, Agii Apostoli, 2011 osa 6

27.8.2011

Kotiinlähtöpäivä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Ei saatu pitää hotellihuonetta klo 13 asti, koska uudisasukkaita oli siihenkin tulossa ja siivoojat odottivat jo ennen puolta päivää huoneistomme ulkopuolella. Niinpä käytiin vielä aamupäivällä tunnin verran uiskentelemassa altaassa ja istuskelemassa allasalueella. Pilviä näkyi taas taivaalla, mutta aurinko paistoi silti.




Napsin vielä kuvia sieltä täältä hotellialueelta, sillä aikaa kun Papa kävi hakemassa lähellä olevasta keramiikkapajasta lisäosia oliiviaiheiselle tarjoiluastialle, jonka olin jo aiemmin ostanut. Parituntinen meni melko nopeasti lentokenttäbussia odotellessa ja lopulta vääntäydyimme sisään autoon ja pääsimme lähtemään kohti lentokenttää.






Lentokentällä oltiinkin jo ihan tuotapikaa ja lähtöselvitykseenkin päästiin heti. Vilkaisin lentoaikatauluja ja siitä kävi ilmi, että lentomme on lähdössä tunnin myöhässä. Harmillista, mutta ei mahda mitään. Miksihän se on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, että aikataulut eivät pidä? No, lentoasemalla sitten odoteltiin ulkosalla penkillä istuen, koska siellä oli viileämpää ja enemmän tilaa kuin turvatarkastuksen jälkeisessä odotustilassa.



Lento lähti lopulta reilusti yli tunnin myöhässä, mutta aikataulua saatiin kiinni matkalla taas aika hyvin, joten perille laskeuduttiin noin tunti myöhässä. A ystävineen oli meitä vastassa ja kotiin hurautettiin autolla nopeasti. Kissat tulivat oitis meitä ynnä matkalaukkuja haistelemaan ja täytyy sanoa, että vaikka reissussa on kiva olla, niin kiva on tulla kotiinkin ja päästä viikon" noroilun" jälkeen oikeaan suihkuun...

perjantai 26. elokuuta 2011

Kreikka, Kreeta, Agii Apostoli, 2011 osa 5

26.8.2011

Tänään on viimeinen kokonainen lomapäivä. Rantaanhan sitä taas suunnattiin ja jo ennen yhtätoista siellä oltiinkin. "Omat" paikat olivat vielä vapaana, joten tavarat pudotettiin siihen ja painuttiin aamu-uinnille tavallista aallokkoisempaan mereen. Pikkukala näykkäsi taas Papan jalkoja. Siitähän se lähti rantapäivä taas käyntiin. Mama tässä tutusti naputtelee läppäriä ja parempijalkainen Papa lähti tutkimaan ja kuvaamaan noin kilometrin päässä mäellä näkyvää kirkkoa.

mama

Minä lähdin siis seikkailemaan uinnin jälkeen kohti kaksitornista kylän kirkkoa, tai niin luulin vielä lähtiessäni.

 
Päätin mennä rantaa pitkin, koska torneihin säilyi silloin näköyhteys. Rannan päässä olikin yllättäen se sama bensiiniasema, jossa tankkasimme automme tiistaina. Kirkontorneja ei näkynyt, joten valitsin suunnaksi meidän hotellimme ja käännyin ensimmäisestä risteyksestä tosi jyrkkään ylämäkeen, jolla kuvittelin kirkon olevan. Mäellä oli sekä hotelleja että paikallista asutusta ja pienen harhailun jälkeen tulin niityn laitaan, josta kirkko näkyi aika kaukana ja oivalsin, että olen väärällä mäellä. Oikotietä kirkolle ei näyttänyt olevan. Samalla ymmärsin sen, etten enää ole Agii Apostolissa vaan Nea Kidoniassa. Kävelin takaisin huoltoasemalle ja katsastin sen jälkeen mukavan näköisen keramiikkapajan.


Ostoksille en päässyt, koska olin varannut taskun pohjalle rahaa vain juomaa varten eli pari euroa.
Kävelin Nea Kidonian pääkatua ylös ja käännyin vasemmalle, Agii Apostolin suuntaan, koska alkuperäisessä suunnassa ei näkynyt kirkon tapaistakaan. Olin jo kääntyä takaisin, kun tulin risteykseen, jossa luki "Agios Fanorios". Se vaikutti kirkon nimelle, joten jatkoin taas uutta mäkeä ylös.

Ajattelin käydä huipulla ja kääntyä pois, jos kohdetta ei löydy, mutta lopulta kirkko putkahti esiin kahden talon välistä.

Kirkon pihalla oli kovasti touhua. Penkkejä ja tuoleja aseteltiin paikalleen jotain alkavaa tilaisuutta varten. Minua tervehdittiin iloisesti: "Jassas". Kuvasin kirkkoa ja piha-aluetta joka puolelta, mutta en viitsinyt mennä kuin ovensuuhun, koska olin pukeutunut vain hihattomaan T-paitaan ja shortseihin ja jokin messu oli menossa.

 
Kuvasin vielä lisärakennusta, kun väki poistui kirkosta ja pari naista alkoi tarjoilla toisille jotain syötävää foliosta. Luulin, että talkooväki ravitsee toisiaan, mutta minullekin tarjottiin! Yhteisen kielen löydyttyä minulle sanottiin, että: "Ota piirasta! Isompi pala!" :)

 
Piiras oli kuulemma papin juuri siunaamaa ja toteuttaa ihmisten toivomukset. Se on kuulemma ortodoksikirkon "mustaa magiaa". Toivoin tietenkin terveyttä ja vaurautta, että näin mukavia matkoja olisi edessä vielä jatkossakin:)
Kävelin pikkuhiljaa takaisin rantaan. Matkalla ostin INKA:sta pullon appelisiinijuomaa. Mennessä kuvasin saman kaupan kohdalla mopoilijan ihan kunnon kuorman kanssa.

Täyteen lastattu mopo
Aikaa kävelyyn meni noin puolitoista tuntia, joten se siitä alkuperäisestä matka-arviosta. En minäkään kävele niin hitaasti, että kahteen kilometriin menisi puolitoista tuntia. Omassa rannassa piti heti päästä uimaan.

 Papa


Tänään on taivaalla ensimmäistä kertaa pilviä. Auringon edessä ne tosin eivät ole käyneet kertaakaan, mutta nähty niitä siis on.

Sunset Beachin viereinen ranta Iguana Beach
 Illalla on aikomus lähteä vielä kerran Haniaan ihan vain syömään vaikka siihen jo mainittuun Zepos-ravintolaan. Yritämme taas bussin kyytiin. Saas nähdä, sanooko kolmas kerta toden...Alustava pakkaus tehdään jo ennen kaupunkiin lähtöä, niin saadaan vähän vinkkiä siitä, vieläkö tuliaisia mahtuisi laukkuihin lisää ja toisekseen voidaan arvioida laukkujen painoakin. Se kun helposti tuppaa nousemaan yli sallitun (muillakin kuin laukuilla, heh heh). Huomenna on sitten lähtö hotellilta klo 13.50 kohti lentokenttää. Aiomme kysyä respasta, josko saisimme pitää huoneen klo 13 asti normaalin klo 12 sijasta maksua vastaan. Ei tarvitsisi kärvistellä kuumissaan hotellin yleisissä tiloissa, vaan voisi loikoilla kaikessa rauhassa ilmastoidussa huoneessa vähän pidempään. 

Jatkuu myöhemmin...

mama

Pienen välipalan ja suihkun jälkeen pakattiin suurin osa matkatavaroista. Loput jäävät sitten huomisaamuksi. Mentiin bussipysäkille ja sanoinkin mamalle, että nyt tärppää, koska pysäkillä oli myös paikallisia ja niin kävi! Bussikyydin hinta on 1,50€ / henkilö. Bussi kiesrsi maisemareittiä uimarannan kautta, mutta nähtiinpä sen puolen seudut vielä kerran ja samalla vähän uusiakin maisemia. Bussi ei mennytkään Hanian asemalle, vaan jätti porukat keskuspuiston kohdalle. Se oli jo tuttu paikka, koska sieltä on lähdetty muutama kerta taksilla hotellille.
Matka satamaan oli mukavasti alamäkeä. "Nahkakadun" kohdalla tehtiin koukkaus keramiikkapuotiin, josta lähti mukaan kissakynttilälyhty. Olipa yllätys:) Kaupan täti kysi, että mihin kissa lähtee. Sanoin, että Suomeen. Hän totesi kissalle, että sinä menet Suomeen ja minä jään Kreetalle. Hän oli itse tehnyt kyseisen kissan.

 
Koska muita ostoksia ei tarvinnut tehdä, lähdimme hiipimään kohti satamaa ja Zepos-ravintolaa. Matkalla sinne yritti yksi innokas ravintolan sisäänheittäjä viedä meidät väkisin toiseen ravintolaan, mutta pääsimme kuitenkin karkuun. Zepoksesta on tosi kaunis näköala koko satamaan ja merelle.

Illan pimetessä alkoi aallonmurtajan päässä oleva  majakkakin vilkutella punaista valoaan.

 
Tilasimme "Kreikkalaisen valikoiman kahdelle". Siinä oli mm. moussakaa, täytettyjä tomaatteja ja viininlehtikääryleitä sekä tsatsikia ym.ym. Oli oikein hyvä valinta, koska saimme maistella monia erilaisia kreikkalaisia herkkuja, joita kaikkia emme muuten olisi millään viikossa ehtineet.


Pikkuhiljaa lähdettiin kapeiden kauppa- ja ravintolakatujen kautta kohti taksiasemaa. Taksikuski ei tiennyt meidän hotelliamme, mutta Papa lupasi hänelle, että ilmoittaa kyllä hyvissä ajoin, kun ollaan tulossa kohdalle. Tosin jäimme kuitenkin jo ennen hotellia  kaupan kohdalle hakemaan vielä viimeisiä tarvikkeita. Hotellilla pakattiin lisää tavaraa matkalaukkuihin ja jätettiin lauantaille vain ne tavarat,  joita vielä tarvittaisiin. Nukkumaan ehdittiin taas joskus puolen yön aikoihin.

torstai 25. elokuuta 2011

Kreikka, Kreeta, Agii Apostoli, 2011 osa 4

25.8.2011


Unta ei tarvinnut varsinaisesti etsiä ja aamulla, kun heräsin, kello näytti melkein yhdeksää. Aamukahvin jälkeen lähdettiin taas köpöttelemään (tai siis minä köpöttelin)kohti rantaa.


Rannan parkkipaikalla näimme jo ensimmäiset aikaisemmin tulleet uupuneet tupakoitsijat ja tupakoimattomatkin.



Varjon alla tässä taas istuskelen ja kirjoittelen. Papa lähti tutkimaan rannan toisessa päässä näkyvää pikku kappelia ja mm. tällaista hän oli siellä kappelin nurkalla nähnyt.


Nyt Papa tuossa vieressä taitaa olla vaipumassa uneen ensimmäistä kertaa tänään (sitä voi tapahtua lukuisia kertoja yhden rantapäivän aikana).

 
Tänä iltana ajattelimme lähteä Haniaan vielä ostoksille ja syömään. Kauppahallissa ehkä käymme uudestaan ja "Nahkakatukin" olisi kiva löytää, minä kun myin kirpparilla ennen lähtöämme kaikki talvilaukkuni, joten tarvitsisin uuden laukun. Hanian satamassa on Zepos-niminen näköalaravintola, jota olen suunnitellut meidän illallispaikaksemme. Tarkoitus on kulkea matkat bussilla, mutta saa nähdä, kuinka käy. Edellisen kerran, kun bussiin yritimme, se ei pysähtynyt meidän pysäkillämme lainkaan, koska oli täpösen täynnä. Tosin taksikyytikin maksaa vain 8 €, joten taksilla sitten, jos ei bussilla päästä.
Hotellistamme Nontasista sen verran, että luokitukseltaan se on kolmen tähden hotelli, mutta itse en sille niin monta tähteä antaisi. Onhan se tosin ilmeisesti melko uusi, mutta varustukseltaan kovin vaatimaton. Miinusta se jo mainittu noro, joka hoitaa suihkun virkaa. En ymmärrä, miten koko kylpyhuone voi kuitenkin lainehtia norossa käynnin jälkeen. Siis iholle sitä vettä ei riitä, mutta lattialle melkein nilkkoihin asti, kummallista! Vaikuttaa siltä, että vaikka siivous on kuusi kertaa viikossa, esim. lattioita ei pyyhitä joka päivä. Ainakin tuntuu, että hiekkaa on lattialla päivä päivältä enemmän. Miinusta myös vaatimaton varustelu; esim. ouzolaseja ja veitsiä vain yksi ja kattiloissa yksi viiden litran ja yksi puolen litran kattila, ei välikokoja. Edelleen kahvikannu ja suodatin on, mutta ei kahvinkeitintä jne. Plussaa sen sijaan tilavasta yksiöstä, kauniista uima-allasalueesta ja ystävällisestä henkilökunnasta. Hotelli on todella edullinen, joten mitään luksusta emme odottaneetkaan. Ihan OK, jos haluaa halvan majoituksen eikä odota huoneistolta liikoja.
Rannalta hotellille mennessä pysähtelimme yhtenään ihastelemaan paikallista kasvillisuutta  ja etenkin ihania kukkia. Mama niin haluaisi niitä hibiscuksia ynnä muita komistuksia omaankin puutarhaansa, mutta kun se talvi on meillä Suomessa you know what, niin eihän täkäläisillä kasveilla olisi mitään mahdollisuutta selvitä, huoh! 




Entäs sitten ne limoviikuna-ja fiikuspuut sekä puurunkoiset pelargoniat ym.! Meikäläiset on tosi mitättömiä kooltaan näihin verrattuna.
Autoilureissulla Lidlistä haettuja ruokatarvikkeita olisi vielä jäljellä vaikka toiseksikin viikoksi, vaan kun lomaa ei ole viikkoa enempää. No, otetaan mukaan se, mikä laukkuihin mahtuu ja heitetään loput roskiin (on kyllä ruoan tuhlausta, mutta ei voi mitään).
lllalla yritettiin taas bussilla Haniaan, mutta samoin kävi kuin edelliselläkin kerralla. Täysi bussi hurautti pysähtymättä ohi, joten otettiin lennosta taksi. Kauppahalliin oli taas kaipuu, joten sinne ensin. Sieltä tarttui mukaan oliiviöljyä, mausteita, Spiderman-paita eräälle tietylle pikkupojalle, rakia ja kissa-aiheinen kassi. Papa jäi suustaan kiinni rakia myyneen rouvan kanssa ja sai kuulla mm. sen, että rakin valmistus ilmeisesti loppuu ensi vuonna. Siellä törmättiin myös samalla lennolla kanssamme tulleeseen Papan työkaveriin perheineen ja vaihdettiin lomakuulumiset.

Katunäkymää kaupungista illalla




Sitten höyryttiin "Nahkakadulle" minulle sitä laukkua etsimään ja valinnanvaraahan siellä riitti. Lopulta löytyikin mieluinen laukku ja Papakin löysi itselleen uuden vyön. Kaupat tehtiin, koska hinta oli hyvä  ja alennustakin saatiin 10 %. Janoisina suunnistimme seuraavaksi kohti satamaa ja kuppiloita. Kylmä olut helpotti oloa heti ja oluiden kera tuotu kupillinen pähkinöitä karkotti aluillaan olleen pikkunälän. Niinpä päätimmekin jättää varsinaisen iltaruokailun väliin ja söimme poislähtiessä vain gyros pitat katukuppilassa.

 

Viimeisillä voimillani vielä  könysin huonoilla jaloillani loivaan ylämäkeen taksiasemalle Papan perässä. Hurautettiin hotellille ja purettiin ostokset kasseista. Perjantaina niitä täytyy jo alkaa sovitella matkalaukkuihin ja muutenkin tehdä jonkinlainen alustava pakkaus. Illan päätteeksi otettiin vielä lasilliset paikallista valkoviiniä, joka maksoi 2 € ja risat. Hinta/laatusuhde oli oikein hyvä. Väsymys vaati veronsa ja ennen puolta yötä oltiinkin  jo unten mailla.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Kreikka, Kreeta, Agii Apostoli, 2011 osa 3

23.8.2011

Auton nouto sovittiin aamulla 8:30, joten kännykät laitettiin herättämään klo 7:15. Sen piti olla OK, koska matkatavarat oli jo pääosin pakattu. Jotenkin vaan nuo minuutit ovat aamulla kamalan lyhyitä!  Puhelimen kolinan jälkeen aika alkaa kiitää huimaa vauhtia.
Kompuroin jo ennen kahdeksaa kaupalle. Auki se oli jo varttia vaille ja tuoreet, vielä lämpimät leivät hyllyssä:) Otin pienen patongin ja ison sämpylän hintaan 0,50€, ei paha.
Aamiainen nautittin puolikiireessä, innoissamme tulevasta reissupäivästä. Hyvin maistui (tähän kuuluisi perinteinen Viisikko-kuvaus aamiaisesta, mutta jätetään toiseen kertaan).
Autovuokraamolla oltiin pari minuuttia puoli ysin jälkeen, mutta siellä oli vielä hiljaista. Ainoastaan firman autonpesijä oli paikalla.
Asiakkaita alkoi pikkuhiljaa kertyä enemmänkin ja autonpesuhenkilö  päätti soittaa omistajille, että täällä olisi bisnestä tarjolla! Vuokraamon mukava rouva kiiti hetkessä paikalle silmät vielä sikkuralla, mutta päästiin kuitenkin asiaan.
Vuokrauksessa ei ollut muuta ongelmaa kuin se, että minulla ei tietenkään ollut mukanani luottokorttia, kuten ei yleensäkään. Sitä tarvitaan takuumaksuun, jos vaikka mällään auton rusinaksi tai hukkaan sen, vaikka siis maksan vuokran käteisellä. Jos kaikki on OK, niin auton palautuksen jälkeen tuo kuitti revitään. No eipä taaskaan hätää. Kipaisin kortin hotellistamme, joka on autovuokraamon vieressä ja sopimus syntyi hyvässä hengessä.
Koska auton keula osoitti oikeaan suuntaan, niin matkaan ampaistiin heti kohti Kreetan läntistä päätä.


 Alkumatkasta hiukan soviteltiin kummankin istuimia ja tuota pikaa oltiinkin jo Malemessa, jossa vierailtiin ensimmäistä kertaa yli kaksikymmentä vuotta sitten. Se oli meidän tyttäremme Aan ensimmäinen ulkomaanmatka!  Muistin vielä vanhan hotellimme sijainnin ja otimme "Futurasta" jopa valokuvankin. Se toimi edelleenkin samalla nimellä samalla paikalla!
Jatkoimme matkaa pitkin vanhaa rantatietä, koska emme halunneet mennä "Nationalille", meikäläistä moottoritietä muistuttuvalle päätielle, vaan ajella ihan rauhassa.
Matka sujui kartan mukaan liiankin joutuisasti. Uusi kylä tuli vastaan parin minuutin välein ja vuokraamon rouvan osoittama risteys, josta käännytään Elafonissokseen,  väijyi jossain seuraavan kylän takana.
Lopulta se taas tapahtui eli tuli risteys, jossa luki kohteeemme kahteen eri suntaan. No, voihan sitä sattua kotimaassakin. Onko sen väliä, onko Helsinki pohjoisessa vai etelässä?
Valittiin siis loogisesti suoraan.  Tie pieneni, liikenne väheni, epäusko hiipi puseroon. Tutkittiin karttaa, eikä viittojen osoittamia paikkakuntia löytynyt vuokraamon kartasta. Lopulta, vuoren päällä, putkahdettin johonkin kylään. Sen nimi osoittautui Koleniksi ja pysäköin auton erään kafenionin eteen ja marssin kartan kanssa kysymään neuvoa.
 Siellä savuisessa kahviossa istui vain yksi vanha mies, jolle esitin ongelmani ja hän tökkäsi sormensa karttaani ja neuvoi jatkamaan matkaa vielä kahdeksan kilometriä Kalujanaan ja kääntymään sieltä vasempaan.
Kiitos sinulle auttajamme, tämä neuvo oli hyödyksi.
Näihin jännittäviin tunnelmiin lopetan tällä kertaa, sillä nyt on Papalla unihiekkaa silmissä sen verran, että on mentävä nukkumaan, mutta tarina jatkuu seur.num., joten pysykää kanavalla :)


Matka jatkui pitkin kapeita maalaisteitä ja kylien nimet tienvarsikylteissä vaihtuivat tuon tuosta. Kylien kohdalla piti olla tarkkana, ettei kolhi autoa  talojen nurkkiin.
Seuraava merkittävä tapahtuma oli Agia Sofian tunneli ja luola.


 Tunneli oli niin kapea, että siinä oli vain yksi kaista, joten paikalla oli liikennevalot. Tuulilasinpesijä ryntäsi heti paikalle kokeilemaan, saisiko letkasta asiakkaita. Ei tärpännyt tällä kertaa. Heti tunnelin jälkeen on levike, johon ajoin auton parkkiin luolassa käynnin ajaksi. Mama jäi suosiolla autoon, sillä luola on ylhäällä yli sadankolmenkymmenen portaan päässä.


Maman huonolla varaosapolvella se on tekemätön paikka. Minä puuskutin itseni luolaan ja olihan se näyttävä paikka. Luolaan oli rakennettu pieni kappeli, jossa oli ikoneita ja muuta kirkkotavaraa. Luolaa kiersi "reitti", joka oli hyvin huonokulkuista louhikkoa, mutta sain sieltä hyviä kuvia.



Autoin ranskalaisrouvan alas yhdeltä kynnykseltä. Kirjoitin vieraskirjaan meidän molempien nimet, otin vielä pari maisemakuvaa ja palasin autolle hikisenä ja janoisena.
Seuraava etappi olikin sitten Elafonissos. Kaikki muutkin olivat näköjään matkalla rantaan, jossa oli ihan asialliset parkkipaikat tosi huonon hiekkatien takana.


Aurinko paahtoi niin kovasti, että päätimme ottaa rantatuolit varjolla. Hinta oli sama kuin muuallakin eli 7€.
Mama painui jo kirkkaaseen matalahiekkarantaiseen mereen, kun minä rakentelin tukiasemaamme. Vesi oli niin kirkasta, että siinä saattoi syntyä meidän matkojemme kirkkausennätys:) Hienoja hietikoita on muuallakin, mutta tämä oli parasta, mitä on nähty pitkään aikaan.




Rannalla uitiin ja kuvailtiin toisiamme ja maisemaa ja iltapäivällä kävin hakemassa rantaravintolasta pullon vettä ja kaksi isoa kinkku/juustosämpylää.
Rannalla oltiin myöhään iltapäivään, jolloin uudet tulokkaat joutuivat jonottamaan rantatuoleja.


Pois lähtiessä käytiin ilmaisessa, mutta heikkotehoisessa suihkussa ja vaihdettiin uima-asut kuiviin vaatteisiin.
Seuraava etappi oli lyhyt. Käytiin tutustumassa Chryssoskalitissan luostariin. Siellä oli paljon portaita, kaksi museota ja kirkkoa.


 Mokasin lievästi yläkerran kirkossa, kun kuvasin videolle paikallisten ikonien pussailua.

 
Minulle huomautettiin, että "ohhi camera" eli ei kameraa! Lukihan se ovella, mutta ei lomalaisella ole aikaa tutkia vieraskielisiä kirjoituksia... Seli seli:) Luostarin myymälästä lähti mukaan keraaminen suitsukeastia.
Seuraavaksi ajettiin pitkässä letkassa Kefalin kylään saakka ja sieltä käännyttiin Kreetan länsipäätä kohti pienempään letkaan tavoitteena Sfinarin kylä. Tämä maisemareitti on pidempi tie Haniaan, mutta se kuului suunniteltuun reittiimme. Maisemat olivat hienot ja matkalla nähtiin ja kuvattiin paikallista eläimistöäkin eli tiellä oli vuohia ja lammaslauma.


Skefalissa pysähdyttiin kahville ja Colalle. Kylän ainoassa kuppilassa oli kaksi puolta ja eri omistajat. Molemmat houkuttelivat meitä ja valittiin lähempi. Toinen osapuoli tuhisi kuuluvasti. Kahvin kanssa olisi otettu munkit tai jotain, mutta kuppilassa ei ollut mitään tuoretta. Valittiinko väärä puoli? Saatin sentään pari keksiä, mutta hinta oli yllättävän kova eli 5.5€, sillä Colat olivat vain euron kappale.
Matka jatkui kohti Haniaa nyt jo tuttua tietä, jota olimme aikaisemmin (edellisellä Kreetan matkalla) ajaneet Falassarnan rantaan.  Olin päättänyt ajaa koko matkan ns. vanhaa tietä, mutta Kissamosissa se taas tapahtui eli sekunnin murto-osan epäröinti vei meidät väärälle tielle. Taas oltiin Nationalilla, tosin monen vuoden jälkeen. Kreetalla opasteet ovat vasta risteyksessä.

Spilian rampilla käännyttiin pois Nationalilta kohteena Vouvesin kuuluisa, erittäin vanha oliivipuu. Ikää puulla arvioidaan olevan 3500 - 5000 vuotta ja se tuottaa edelleen oliiveja!

 
Vouvesin kylällä oli opasteita puuta kohti, mutta kun kylä loppui eikä puuta näkynyt, niin kävi mielessä, että näinkö tässä taas kävi. Kreikkalainen erikoisuus on myös se, että opasteet näyttävät loogisesti suoraan. Mitäpä se muille kuuluu, paljonko matkaa on vielä jäljellä. Harkittiin takaisin kääntymistä, mutta puu löytyikin Ano Vouvesin kylästä.
Hieno oli puu ja iso oliivipuuksi. Se oli kasvanut niin, että puun keskikohtaan jäi iso onkalo. Kömmin sinne sekä kuvaamaan että malliksi. Eipä ole ennen tullut kuvattua minkään puun sisältä!

Samalla katsastettiin paikallinen museo, missä oli hieno kaavakuva paikan sijainnista. Päätettiin jatkaa kuvan kartan mukaisesti ja niin sitten eksyttiin oliivipuumetsään. Kun tiet olivat aika pieniä, älyttiin kääntyä takaisin. Haniaan vei tietenkin se toinen tie, jossa ei ollut opastetta. Lopulta tupsahdettiin illan jo hämärtyessä Plataniakseen ja käytiin siellä Lidlissä täydentämässä ruokavarastoamme.
Auto tankattiin juuri ennen omaa kyläämme. Bensaa oli palanut kolmella kympillä.
Auto luovutettin pois ja Lidlin eväistä tehtiin iltaruoka mökillä. Makaronia, kreikkalaisia lihapullia ja viininlehtikääryleitä. Juomaksi retsinaa. Sitten olikin tämän tarinan kirjausta ja sen jälkeen mentiin väsyneinä nukkumaan.

Papa

Keskiviikko 24.8.2011

Heräsin taas aikaisin, vaikka puolille öin valvottiinkin. Yritin saada vielä unen päästä kiinni, mutta Papa kuorsasi niin äänekkäästi, että ei siitä mitään tullut. Aloin kilistellä  kahvikuppeja pöytään ja kahvivettä kiehumaan hellalle ja pianpa aukeni Papankin silmä. Papa siitä taas tuoretta leipää hakemaan ja Papan palattua päästiinkin aamiaista nauttimaan. Aamiaisen jälkeen kaikenlaista pientä aamurutiinia ja sitten ruvettiinkin pikku hiljaa vääntäytymään rantaa kohti.

Papaa odotellessa otettu näkymä uima-altaallemme

Tänään on tarkoitus viettää lepolomaa eilisen pitkän, mutta antoisan autoilupäivän jälkeen.  Illaksi olemme ilmoittautuneet hotellin allassyömäjuomatanssijuhlaan, joka siis sisältää mätön "Bekri mezeineen ynnä muineen", mutta ei juomia. Maksaa kahdelta 30 €, mutta vaikutti ihan hyvältä, joten toivottavasti illanvietto on hintansa väärti.

Rannalle mennessä huomasin tämän hedelmäpuun eräässä pihassa. Emme tunnistaneet...

Nyt ollaan siis rannalla ja tässäpä naputtelen miniläppärillä varjon alla. Tämä ranta on muuten nimeltään Sunset Beach.

Sunset Beach

Kaikkiaan tässä on neljä rantaa ihan kävelymatkan päässä, mutta me olemme mieltyneet tähän. Ranta on pitkälle matala ja vesi on kirkasta. Aallot ovat vaatimattomia, joten ranta sopii hyvin myös lapsille. Pilvenhattaraakaan ei ole vielä loman puoliväliin mennessä nähty ja lentoasemalta meidät noutaneen bussin oppaan mukaan täällä ei ole satanut kuukausiin. Kuivaa siis on. Vesi on lämmintä ja meressä voisi ainakin mama olla tuntikausia, mutta liikaa aurinkoa on mamankin varottava, vaikka hyvä rusketus pinnassa jo onkin. Palavat ne tummaihoisetkin. Papa kävi juuri uimassa ja selvisi tällä kertaa ilman näykkimisiä. Papa-parka; kotona näykkii Onni ja täällä kalat!
Kaskaitten siritys on täällä uskomattoman äänekästä; ne suorastaan rääkyvät! Nähnyt en ole tosin ensimmäistäkään enkä halua nähdäkään, jos äänenvoimakkuuden perusteella voi mitään niiden koosta päätellä.

Nyt lähden tästä uimaan, mutta pysykää kanavalla, sillä tarina jatkuu myöhemmin...

mama


Rannalta lähdettiin valumaan hotellille myöhään iltapäivällä ja haettiin matkan varrella olevasta leipomosta munkit nautittavaksi kahvin kera.

Matkalla rannalta hotellille
Kahvit juotiin ja herkulliset munkit nautittiin  ja sen jälkeen käytiin suihkussa tai oikeammin norossa, koska vedenpaine on sitä luokkaa, että mistään suihkusta ei voi puhua!  Minä tuskailin huonon nettiyhteyden kanssa, kun en päässyt millään päivittämään blogia. Niinpä tarina laahaa koko ajan jälkijunassa eikä kuvia varsinkaan tahdo saada millään tekstin lisukkeeksi. No, lisäillään niitä kuvia sitten reissun jälkeen...
Kahdeksalta alkoi sitten se allasparty. Tilattiin ruokaa odotellessa oluet. Leipäkorit olivat pöydissä valmiina ja kohta alkoivatkin tarjoilivat kantaa pöytiin salaattia, tsatsikia, lihapullia, makkaroita ja lopulta "Bekri mezen", joka olikin aivan erinomaisen hyvää. Hartaudella haudutettua possunlihaa, mausteista makkaraa ja neilikalla ym. maustettua vihannessekoitusriisiä, mmmmm...Tosin Papa söi jo aiemmin muualla yhden "Bekri mezen", joka oli aivan erilainen kuin tämä. Ilmeisesti  tästä ruoasta on lukuisia erilaisia variaatioita.
Nelihenkinen kahden naisen ja kahden miehen muodostama tanssiryhmä esitti kreikkalaisia kansantansseja pitkin iltaa.

Varsinkin toinen miehistä oli tosi taitava ja oli esitykset olivat todella nautittavia. Välillä ryhmän jäsenet hakivat pöydistä turisteja mukaan tanssiletkaan ja kaikilla oli hauskaa. Jälkiruoaksi tanssiryhmän jäsenet tarjoilivat meille sitä jo aiemmin mainittua  "Zero Colaa". Kirkasta ja vahvaa oli. Kun lasimme tyhjenivät, toi tarjoilija  vielä uuden tömpsyn. Väsymys alkoi painaa pikkuhiljaa ja lähdettiinkin sitten  hotellihuoneeseen jo ennen puolta yötä, vaikka juhlat vielä jatkuivatkin. Musiikki kyllä hiljeni heti puolen yön jälkeen, joten tuskin jäimme mistään ainutkertaisesta paitsi. Oikein mukava ilta kaiken kaikkiaan!

mama

maanantai 22. elokuuta 2011

Kreikka, Kreeta, Agii Apostoli, 2011 osa 2

22.8.2011


Heräsin jo kuuden maissa, kun ilmastointi jäi taas liian kylmälle enkä jaksanut nousta muuttamaan asetuksia. Nukuin vielä jonkinlaista koiranunta ja kuulin, kun Mama kolisteli ketittiössä aamukahvia. Keittiöstä ei oikeastaan voi varsinaisesti puhua, koska asuntomme on vain yksi huone ja vessa/kylppäri erikseen.
Mama odotteli, että virkoaisin hakemaan tuoretta leipää kaupasta. Vääntäydyin lähimpään kauppaan ja muistin nyt ostaa tiskirätinkin. Leiväksi otin tuorettta oliivi/juustoleipää tai  oikeammin ne olivat semmoisia jättestoria sämpylöitä. Lisäksi otin paketin salamimakkaraa.





Maittavan aamiaisen jälkeen marssittiin viereiseen autovuokraamoon ja varattiin huomiseksi Fiat Punto 1.3 litran moottorilla. Pienemmällä ei oikein pysy liikenteen mukana, siitä on aikaisempaa kokemusta. Hintaa tuli 53€, josta piti heti maksaa 20€ takuumaksua. Autonvuokraajaa huvitti, kun huoneemme numero on sama kuin vuokran hinta ja hän sanoikin, että näin oli tarkoitus käydä.
Likka antoi myös kartan ja reittivihjeitä huomiseksi. Tarkoitus on Elafonissoksen lisäksi nähdä myös kuuluisa luola, hirmuisen vanha oliivipuu ja hienoja pikkukyliä.


Päiväohjelman oli tarkoitus jatkua bussikyydillä Haniaan, mutta jo muutaman minuutin odotuksella saapunut bussi oli niin täynnä, ettei kuski edes pysähtynyt. Bussit kulkevat noin puolen tunnin välein, joten otettiin lennosta taksi. Kuski arvuutteli ensin hinnaksi 9€, mutta muuttikin sen kahdeksaan, joka on virallinen taksa. Bussikin tavoitettiin Hanian keskustassa:)
Kuski ei ilmeisesti olisi saanut ottaa ketään lennosta, sillä hän ei vienytkään meitä agoraan eli kauppahalliin, vaan taksiasemalle. Käry kävi ilmeisesti lälläripuhelimessa ja kuski selvitteli asiaa myös kahdessa kännykässä ja jatkuvasti toistuivat sanat "Platanias", "taxi" ja "kentro" eli keskusta. Agora löydettiin kyselemällä ja kovaäänisesti keskustelemalla eli ts. joku ystävällinen rouva erotti puheestamme sana "agora" ja näytti viimeisessä risteyksessä, että tuolla se on:)

 
Kauppahalli oli entisellä paikallaan eli  vaikka siellä on käyty jo ennenkin, niin eipä tutulta enää parin vuosikymmenen jälkeen näyttänyt.
Ensin tehtiin yleiskatselmus ja sitten alkoi ankara shoppailu. 

 
Mukaan tarttui 3 pienempää ja yksi iso pesusieni 19,80€, kaksi pulloa rakia 5€, kaksi oliivisaippuaa 2€, juustokorppuja, oliivijalkavoide, kaksi pussia mausteita, kolme purkkia hunajaa, kaksi pakettia lukumia ja purkillinen paikallista misitra-juustoa ...

Nämä mirrit viihtyivät jostain syystä erittäin hyvin kauppahallin kalaosastolla

Maustekaupan miehellä oli vähän huono päivä. Hän alkoi kettuilla minun Singha-paidastani! Kysyin, että onko hän maistanut sitä olutta? Hän vastasi, että on eikä pitänyt siitä. No, meillä kaikilla on joskus huonot päivämme:)
Agorassa nautittin vielä lounaaksi nakkipiiraat tuoreen appelsiinimehun kanssa 7,80€. Ihan mielenkiintoinen makuelämys!


Kauppahallista hikoiltiin itsemme Venetsialaiseen satamaan, jossa ensin istuskeltiin ja valokuvailtiin. Väkeä oli yllättävän paljon ja oli melkoisen kuuma.


Lopuksi kierrettiin vielä hienon sataman Hasanin moskeijan ympäri ja istuuduttiin kaikessa rauhassa päiväkaljalle yhteen sataman lukuisista baareista. Siellä kypsyi ajatus siitä, että mennäänpä pirssillä takaisinkin mökille.
Taaperrettiin ylämäkeen samalle taksiasemalle, mihin meidät jätettiinkin ja otettiin kyyti hotellille, 8€.
Edes kasseja ei purettu, vaan heti mentiin altaalle uimaan ja kirjoittelemaan tätä kertomusta. Kohta pöytäämme tuli Mike, ilmeisesti hotellin osakas ja alkoi esitellä "Kreikkalaista iltaa" ylihuomenna. Hinta 15€/lärvi ja ruoka kuuluu hintaan. Ihan mukavalta vaikuttaa. Mike kysyi meiltä, että tiedättekö, mitä on Zero Cola? Vastasimme, että tottakai! Hän sanoi, että tarjoaa meille yhdet ja huusi saman tien tarjoilijalle, että tänne Zero Colaa. Poika toi meille kirkasta viinaa eli siis rakia Zero Cola-limsapullossa :)


 Päälle otettiin vielä Alfa-oluet. Molemmat hyvää paikallista tavaraa.


Papa




P.S. Kohta lähdetään kylälle syömään ja huomenna mennään sitten sinne  Elafonissiin, jee.  Kirjoitellaan lisää, kun ehditään...:)


Mama


Allastouhujen jälkeen aloitettiin valmistautuminen iltaruokailuun. Käytiin suihkussa, josta valuva vesinoro on hiukan vaatimaton, mutta saa siinä peseydyttyä. Yhteiseksi hyväksi ruuvailin suihkun kahvan kuntoon aina reissuilla mukana olevalla Leathermanilla. Kävin vielä kaupasta puuttuvat postimerkit. Eilen piti ottaa kymmenen, mutta kreikan kielitaito vähän floppasi kiireessä ja pyysinkin vain kaksi ja virhe huomattiin vasta mökillä. Kylläpäs meitä nyt naurattaa:)
Ruokapaikaksi valittiin jo etukäteen Flamingo-ravintola, joka sijaitsee eilisen uimarannan vieressä. Käveltiin sinne samaa reittiä kuin eilen, mutta päätettiin palata toista tietä.
Meidät toivotettiin iloisesti sisään ja kun tarjoilija kuuli, että olemme Suomesta, hän suorastaan riemastui, sillä hän oli ollut Turussa vain kymmenen päivää aikaisemmin! Piti kuulemma paikasta kovasti.
Mama valitsi  listalta" Suzukakian" ja Papa "Bekri Mezen". 


maman Suzukakia
Papan Bekri Meze
Molemmat oli merkitty jonkin verran hoteiksi. Alkupalaksi otettiin yksinkertaisesti valkosipulileipää ja ruokajuomaksi olutta ja vettä.
Hyvät olivat molemmat annokset. Jälkiruoaksi saatiin vielä jotain torttua ja pienet ouzot jäillä.
Hotellille tultiin sitä toista tietä ja se olikin yllättäen varsinainen ravintolakatu. Loppuviikon ruokapaikat löytynevät sieltä. Kaupasta otettiin vielä pari banaania huomista reissua varten. Papa painuu nyt nukkumaan, mutta Mama kirjoittelee vielä postikortteja.



Papa