maanantai 31. lokakuuta 2011

Lokakuun viimeinen päivä


Tältä näyttää kesäkulleron kukinto lokakuussa.Aika hurjan näköinen, vai mitä?




Tämä kivikkokasvi taas ei säiden viilenemistä noteeraa vielä mitenkään.


Niitä oikeita pakkassäitä taitaa odotella vielä syysleimukin.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Kas kuusen latvassa...

"...oksien alla
on pesä pienoinen oravalla;
sen poikaset siinä ne leikkiä lyö
ja pikku hampahin siementä syö."
 
Terveisiä vaan Koolle ja Veelle sinne, missä oravaperheen kanssa samassa pihapiirissä asustelevat!

Kummallinen syksy, sillä myskimalva kukkii ainakin maman puutarhassa vielä lokakuun loppupuolella!

Niin tekee tosin neilikkaruusukin, mutta sen kohdalla se on ihan normaalia, koska se on joinakin vuosina kukassa vielä silloinkin, kun lumi on jo maassa.

Nyt sitten vaan odotellaan niitä lumia ja pakkasia, että päästään kitumaan talvi alta pois ja valmistautumaan sitten tulevaan kevääseen!

"Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa
ja lumet ne lentää ja pakkanen paukkaa,
niin oravan pesästä pienoinen pää
se ikkunan reiästä pilkistää."

torstai 20. lokakuuta 2011

Ikävä Lokakuu-Marraskuu

"Tulee lokakuu, sitten marraskuu
ja se tuiskuttaa lunta mun puutarhaan."

(Movetron
Lokakuu-Marraskuu)


Madame Julia Correvon vielä sinnittelee talvea vastaan.


Niin tekee myös konnantatar.


Eikä lannistettu ole vielä Europeana-ruusukaan.

"syksyn tuulissa hiljenemme
pisaroina muistot putoilee
pilvet matelevat ylitsemme
kaikki värit taittuu harmaaseen"
 

(Hausmylly Lyrics - Ikävä lokakuu)

maanantai 10. lokakuuta 2011

Kannattipa haravoida...

Sattuipa niin, että tuossa päivänä muutamana innostuin kauniin syyssään houkuttelemana pihahommiin ja mm. haravoimaan etupihan, kun remppapolvetkin tuntuivat kerrankin harvinaisen toimivilta. Reilu tunti siinä aikaa meni, mutta lopputulos oli oikein hyvä ja vielä siinä vähän työnsankariksi itseni tuntien ja kirkas sädekehä pään päällä aavistuksen paheksuen silmäilin naapureiden ah ja voi, niin epäsiistejä haravoimattomia pihoja. Niin, siis ahkeran haravoinnin lopputulos oli todella hyvä! Vähän aikaa, sillä muutaman tunnin päästä illalla alkoi tuulla myrskyisästi ja kun aamulla menin hakemaan lehden postilaatikosta, kohtasi minua varsin harmillinen näky. Nimittäin puunlehtiä oli nyt etupihalla tuplaten se määrä, jonka olin edellisenä päivänä haravoinut pois. Tuuli oli kyllä varmasti ihan piruuttaan lennättänyt pihallemme kaikkien naapurienkin haravoimattomilta pihoilta lehdet...Että tarina jatkuu sitten niin, että Papa ajelkoon käsikäyttöisellä leikkurilla nurmikon ja samalla ne lehdet maanpeittokatteeksi...minähän en enää nimittäin haravoi...siitä sen kirkkaampaa kruunua saa...


Papa sitten viikonloppuna purki Dr Ruppel-kärhöltä köynnöstuen alta ja pelasti tämän kaunokaisen sisälle maljakkoon. Taustalla kasvia ihmettelemässä Kynsilaukkaajien Vertti-herra.


Niin ja sitten vielä voitte itsekin todeta, että syyshortensiat ovat edelleen kauniin vaaleanpunaisia, vaikka jo alkavatkin pikkuhiljaa "ruskistua".
 

tiistai 4. lokakuuta 2011

Villiviini kauneimmillaan

Muutaman päivän villiviini on kauneimmillaan punaisen eri sävyissä syysloistossaan. Tämän villiviinin sisällä on muuten joka vuosi ollut jollakin linnulla (häveten myönnän huonon lintutuntemukseni)pesä poikasineen. Niin oli tänäkin vuonna, mutta nyt, kun lehdet ovat siitä jo osin putoilleet, ei pesästä näy enää jälkeäkään. Pakko antaa periksi ja todeta kylmä tosiasia, että talvea kohti mennään... hrrrr.


Kärhö- ja keijunmekkoporttikin tuli jo purettua pois, vaikka molemmat, varsinkin keijunmekko kukkivat vielä komeasti. Otin sitten yhden oksan kummastakin maljakkoon, kun jotenkin niin säälitti heittää kaikkia pois, nyyh. Pikkuhiljaa alkavat syyshommat olla paketissa, joten pitänee alkaa vaan odottelemaan vielä satamattomien lumien sulamista ja tulevaa, vielä niin kaukaista kevättä.