No ihan yksinkertaisesti siksi...
että Onni rakastaa...
sitä keskeneräisenäkin puikkoineen päivineen eikä Verttikään voi aina...
vastustaa kiusausta tehdä pieni hyökkäys...
Tässä ankaran puhuttelun jälkeen molempia vähän hävettää; tahtovat piilottaa kasvonsa...
paparazzeilta nämä rysän päältä kiinnijääneet kynsilaukkaajat...
No, se siitä...
Olen siis joutunut tekemään enimmäkseen näitä välitöitä viime aikoina. Tässä suutarin lapselle toiset kengät eli minulle itselleni jo toiset villasukat, jee!
Ja sitten vielä näitä ihania ruusukkeita sekä heijastinlangan kanssa virkattuina että ilman heijastinlankaa. Aika nättejä heijastimiksi, vai mitä!
Onnin häpeä ei kestänyt kauan, sillä pikku röyhkimys on taas neuleen päällä nukkumassa! Nyt sitten vain odotellaan, että Onni herää, niin pääsen jatkamaan tätä ikuisuusprojektiani :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti