Mietteitä helmikuussa

Viimeinen talvikuukausi menossa ja ilmassa on jo aavistus tulevasta keväästä. Varpushaukan vierailun jälkeen ei pikkulintuja näkynyt pihassa lainkaan pitkään aikaan. Nyt ne ovat onneksi palanneet silmäniloksemme. Pitää vain muistaa ruokkia niitä läpi talven. Auringonkukan siemenet näytttävät kyllä maistuvan myös isommille linnuille kuten puluille ja harakoille. No, kyllä  niitä riittää kaikille nälkäisille.

Tämä pallomainen muodostelma on viinimarjapensas. Matkakuumeisen maman silmissä muoto on jollakin tapaa myös meduusamainen. Luminen meduusa, no joo. Puutarhatietouteni marjapensaiden talvihoidosta on sen verran rajoittunut, että en tiedä, pitäisikö tämä meduusa ravistella lumettomaksi vai ei. Kärsiikö se enemmän lumesta vai ravistelusta? Ainakin näillä korkeuksilla alkaisi muuten tuo lumentulo jo riittää, mutta se lienee vielä toistaiseksi turha toivo. Maaliskuussa kun kuulemma sataa jopa kolmasosan koko talven lumista.

Orapihlaja-aidasta lumet on jo kertaalleen ravisteltu, mutta tältä se taas näyttää. Tottahan se on, että neljä vuodenaikaa on rikkaus, mutta ei nyt tarvitsisi kuitenkaan liioitella. Miksi talvella pitää olla metri lunta, kun 10 senttiäkin riittäisi ja kesällä sataa vettä viikon putkeen, kun kasveille ja varsinkin ihmisille riittäisi kevyt yösade silloin tällöin? Miksi talvet ovat niin pitkiä ja kesät niin lyhyitä? Aasialainen tammikuu keskellä Suomen talvea olisi mukava piristysruiske kaikille talven pimeydessä nuutuneille!

Paremmalla puolella talvea tässä jo kuitenkin ollaan. Kevät koittaa ihan tuossa tuokiossa :)