torstai 26. huhtikuuta 2012

Violettia ja keltaista

Ihanaa! Kevät etenee ja pihalla kukkivat jo krookukset. Voimakkaat ja kirkkaat värit kuten keltainen ja violetti tuovat silmäniloa luonnon muuten vielä  melko harmaanruskeaan yleisilmeeseen.



Neilikkaruusuista, joiden keskellä nuo violetit krookukset kukkivat, leikkasin jo ruskeat ja kuivat latvat pois, vaikkei se välttämätöntä olisi ollutkaan, sillä minun kokemukseni mukaan neilikkaruusut kukkivat ihan yhtä hyvin leikkasipa niitä tai ei.



Yhteenvirkattujen afrikkalaisten kukkien yhteen reunaan on nyt ilmestynyt jonkun verran pylväskerroksia, vaikken vieläkään tiedä, mitä siitä on tulossa. Kenties liivi, jakku tms...?



Vaihtoehdot kyllä vähenevät sitä mukaa kuin työ edistyy ja kasvaa, joten kohta minun on päätös tehtävä. Jännitys kasvaa päivä päivältä...Violetti on muuten lempivärini ja tällä hetkellä saan nauttia siitä sekä pihalla liikuskellessa että sisällä käsitöitä tehdessa, jee!

torstai 19. huhtikuuta 2012

Afrikkalaisia kukkia...

Ennen kukkia kuitenkin vielä takaisin pääsiäiseen ja siihen, mitä eräänä aamuna pihalla näimmekään... kyllä, kaksi jänistä tai rusakkoa (ainakaan meidän perheessä ei kukaan osannut sanoa, kumpia nämä ovat)! Keskinäinen työnjako näillä kahdella näytti minun silmääni seuraavalta:
"Jos minä tästä lähden katsastamaan tuon N:n pihan, niin tarkista sinä vaikka tuon K:n piha. Tästä pihasta on omenapuut jo syöty!"

Niin, niitä afrikkalaisia kukkia on nyt virkattu vähän toista sataa...Olen virkannut niitä toisiinsa kiinni piilosilmukoilla, vaikka en vielä tiedäkään, mitä niistä loppujen lopuksi syntyy! Yhdistelen erivärisiä kukkia toisiinsa ihan vapaasti ilman mitään tiettyä kuvioajatusta. Paljon on ainakin langan päitä pääteltävänä ja paloja yhteen virkattavana. Lankana on Kotiväki, joten langan ohuuden takia kukat ovat aika pieniä. Valkoista, punaista, vihreää ja keltaista lankaa minulla oli kutakin ehkä n. 100 g, mutta violettia löytyy ainakin 500 g. Minkähän ihmeen takia minä olen sitä joskus aikoinaan niin paljon ostanut?



Urakkaa siis riittää, mutta elän haaveissa, että lopputulos on vaivan arvoinen! Tavoitteena olisi saada valmista (mitä se sitten lieneekään) kesäksi.



Pikainen lumitilanteen kartoituskierros pihalla tuotti iloisen yllätyksen. Vaikka lunta vielä kuvan oikeassa alareunassa näkyykin (ja joissakin paikoin pihalla vielä jopa n. 30 cm), niin siinähän ne kevään ensimmäiset krookukset jo kukkivat.



Yksi helmililja oli myös jo auennut samoin kuin idänsinililja. Toivottavasti piakkoin paljastuvat myyrätuhot jäävät pelättyä pienemmäksi. Hiivatin otukset kun ovat viime vuosina tehneet aika pahaa jälkeä pihallamme. Niin tai näin, edessä on kuitenkin ihana kevät!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Matkakuumeen lievityskuvia Retimnonista

Toukokuussa meillä Papan kanssa on tarkoitus lomailla kaksi viikkoa Turkissa. Turkki on meillä vielä käymättä, joten sinne siis tällä kertaa. Siksi tarkoitus, että edellinen tammikuulle suunniteltu matkamme Gran Canarialle peruuntui Papan iskiaksen takia. Matkakuume on yltynyt nyt jo semmoisiin sfääreihin, että oli ihan pakko katsella vanhoja Kreikan kuvia Retimnonin reissulta 2007. Kreikan kuvia siksi, että se on kaikista käymistämme maista lähinnä tulevaa matkakohdetta Turkkia. Oletettavasti siis Turkissa sellaiset minulle tärkeät asiat kuin esim. maisemat, kasvillisuus ja kissat ovat suunnilleen samanlaiset kuin  Kreikassa.

Minulla on täysin hallitsematon pakkomielle kuvata kissoja aina kun niitä sattuu kohdalle

Minulla on täysin hallitsematon pakkomielle kuvata myös kaunista floraa aina kun sitä näen.

Minulla on täysin hallitsematon pakkomielle...no ei minullakaan nyt sentään kaikkia mahdollisia pakkomielteitä ole, mutta kun siellä varjoisassa kuppilassa istuskellessa ja frappea nautiskellessa tämän pulun(?) kanssa toisiamme tuijoteltiin, niin tulinpa siitä sitten kuvankin ottaneeksi.
Hibiscukset olisivat kivoja meidänkin pihalla
 
Eivät vain taitaisi meikäläisissä olosuhteissa ihan tämmöisiksi kasvaa





Pelargoniat ne kanssa jaksavat kukoistaa Kreikan auringossa

Kreikkalaiset parvekkeet pursuavat kukkaloistoa

Tämä soma istutus ilahdutti silmää hotellimme Iliaksen uima-allasalueella

Allas-alueella on kuvattu tämäkin kaunotar

Nälkäinen pieni kissa päivystämässä satamaravintolassa
Ainakin toistaiseksi kaikki näyttää hyvältä tulevan matkan suhteen, mutta koskaanhan ei voi tietää, mitä sattuu. Toivottavasti tällä kertaa pysymme molemmat terveinä, ettei tuo matkan peruminen pääse tulemaan tavaksi. Matkalta on tarkoitus kertomusta kirjoitella päivittäin, joten pysykää kanavalla. Odotan jo niin pääseväni uimaan virkistävän kylmään meriveteen...

torstai 5. huhtikuuta 2012

Huhtikuun huumaa...

Huhtikuuta jo elellään ja ihan kohta on pääsiäinen. Lumet sulavat pikkuhiljaa pois ja puutarhakasvit alkavat heräillä kevääseen. Mitäkö kuva muka esittää? No, ihan keskellä kuvaa on maasta nousemassa tulppaani, jee!!! Mikäs se siinä vieressä sitten jo niin vihertää? Unikkohan se sieltä työntää lehtiään maan pinnalle ja taitaapa tuo toinen vihreä tuossa niiden välissä olla narsissin alku, jee!!! Niin, alkaa olla sitä aikaa keväästä, että tämä täti sekoaa ihan totaalisesti, kun maasta alkaa nousta kaikenlaista vihreää...





Siinä olikin tämänkertainen katsaus alaspäin-osio ja loppuosa onkin Verttiä ja orapihlaja-aitaa lukuunottamatta sarjaa katsaus ylöspäin-osio eli jääpuikkoja, jääpuikkoja, jääpuikkoja ja kurkiaura(?).

 




Upea luonnon muovaama taideteos orapihlaja-aidassa. Katolta tippuva vesi on jäätynyt puikoiksi aitaan. Harmi, että tämäkin taideteos sulaa sään lämmetessä pois.



Tältä näyttää puolestaan Kynsilaukkaajien kesämökin "Villa Verttilän" katto vielä näin huhtikuun alussa. Täytyy sanoa, että vesi muuntautuu moneksi!




Yläilmoista mahdollisesti putoavaa vaaraa uhmaten kesämökkinsä tämänhetkistä tilaa uskaltautui paikan päälle itse isäntä Verttikin katsastamaan. Enää muutama viikko, niin Vertti ynnä muu isäntäväki pääsee jo viettämään (toki vähän säistä riippuen) mahdollisesti isomman osan ajastaan ulkona kuin sisällä. Minäkin pääsen puutarhahommiin, jee jee!! Oooooooo, kesän lapsi mä ooooooon....



Kurkiaura??? On kurkiaurat lentäneeeeeet jo yli pääääääni pois...(se laulu kylläkin taitaa kertoa kurkien syysmuutosta)


Viime päivinä katonreunalta roikkuvat jääpuikot ovat venyneet tosi pitkiksi. Eilen illalla Papa huomasi muutaman pikkutytön talomme edustalla tiellä ja totesi, että kohta varmaan ovikello soi. Minä sanoin Papalle, että käy sanomassa niille, että meillä on jo se (paikallisten koululaisten itsetekemä joka kevät ilmestyvä lehti, jota tekijät itse kiertävät myymässä ovelta ovelle)! Joku tovi siinä kuitenkin vielä meni, ennen kuin tytöt olivat keränneet tarpeeksi rohkeutta uskaltaakseen soittaa ovikelloa. Mutta eivätpä tytöt olleetkaan mitään myymässä, vaan olivat kysyneet Papalta, voisivatko saada muutaman katoltamme roikkuvan jääpuikon. No, Papahan tytöille oli niitä muutaman mukaan katkonut ja tytöt olivat lähteneet jatkamaan matkaansa ikionnellisina!




Niin, miksikäs eivät olisi pikkutytöt olleet, kun tämmöinenkin muinainen tyttö lumoutuu niistä niin, että jaksaa niitä kuvata päivä toisensa jälkeen! No, sanotaanko vaikka niin, että aikansa kutakin! Eikä tämä ole vielä mitään siihen verrattuna, mitä kuvataan, kun puutarhan kesä on parhaimmillaan!