keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Puutarhaviikko kuvattuna


Omenoita, omenoita, omenoita... No okei, en mainitse omenoita enää sanallakaan, vaikka edelleen on sesonki parhaimmillaan. Valkosipulit kai pitäisi jo kaivaa maasta ylös, mutta en ole saanut nostettua kuin vasta muutaman. Sipulit ovat normaalikokoisia, mutta kynsiä on vähemmän ja ne ovat suurempia kuin "kaupan" valkosipuleissa.
Europeana-ruusu kukkii vielä ihan täyttä päätä, mutta ennen talven tuloa se on leikattava vähän matalammaksi, vaikka vielä kukkisikin.
Europeana-ruusuja ja valkosipulin varsia itusilmuineen

Neilikkaruusu ei pienistä syyskylmistä vielä hätkähdä, vaan kukkii edelleen ja odottelee kunnon lumipeitettä päälleen, ennen kuin suostuu lopettamaan kukintansa.
Neilikkaruusu ja sen vasemmalla puolella jo kukkinut myskimalva

Villiviini ei kuki, mutta ilahduttaa silmää syksyisellä väriloistollaan. Itse asiassa se kyllä kukkiikin jossakin vaiheessa, mutta kukinnot ovat aika mitättömiä lehdistön upean syysvärityksen rinnalla.
Villiviini kurkottelee kohti taivasta


keskiviikko 19. syyskuuta 2012

"Metsään (ja puutarhaan) on tullut jo syys..."


Eivätpä ehtineet maman gladiolukset tänä kesänä kunnolla kukkimaan ennen syyskylmiä, mutta onneksi ne voi ottaa nuppuisina maljakkoon, jossa ne avautuvat nopeasti ja kestävätkin siinä kauniina pitkälti toista viikkoa.



"The President"-kärhö vielä jaksaa kukkia seinustalla villiviinin lämpimään syleilyyn kietoutuneena. Seitsemästä kärhöstä kukki tänä kesänä vain kaksi ja tämä oli niistä se toinen ja toinen oli "Madame Julia Correvon".



Syyshortensia sen sijaan kukkii uskollisesti joka syksy ja sen kukinta alkaakin olla juuri nyt parhaimmillaan. Osa kukista on jo muuttunut vaaleanpunertaviksi.

Rastasverkot ovat toimineet yllättävän hyvin virassaan puusta tippuvien omenoiden pudotusta pehmentämässä.


Pakko myöntää, että syksy on tullut ja tuulisella säällä puista lenteleekin jo lehtiä siihen malliin, että kohtaan "päästään" haravointihommiin :)


tiistai 11. syyskuuta 2012

Omenoita, omenoita, omenoita...


Syyskuun (ja todennäköisesti vielä lokakuunkin) teema on siis omenat. Valkean kuulaan alle Papa viritteli kaksi rastasverkkoa ja laavun sieppaamaan enimmät puusta tippuvat hedelmät. Yläoksilta näetsen putosi jokaista varrelliseen omenapoimuriin saatua omenaa kohti vähintään viisi muuta omenaa  maahan. Täydellisen kypsät pehmeät omenat huokaisivat pudotessaan ja maahan osuessaan soseeksi muuttuessaan surullisen kuuloisesti: " Posh!" Tämä kävi niin maman sydämeen, että Papa heltyi laittamaan ne verkot. Much better! No nyt alkaa sitten olla tämä Bergius siinä tilassa, että verkot siirrettäneen lähiaikoina sen alle.



Valkea kuulas alkaakin jo tyhjentyä pikkuhiljaa, mutta Bergius on vielä lähes nykäisemättä. Vain pudokkaita on kerätty!


Välillä tässä tuntee olevansa ikään kuin isommankin hedelmätarhan omistaja, kun suurin osa ajasta menee näiden kahden omenapuun ympärillä pyörimiseen! Ei niin, etteikö tämä mukavaa olisi; juuri nyt pikkuriikkinen puutarha tarjoaa parasta antiaan. Verkot on viritetty, saalista odotellaan!

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Terveisiä omenansäilöntäasemalta!


Tänä syksynä molemmat vanhat omenapuumme tuottavat satoa harvinaisen runsaasti. Valkean kuulaan omenat ovat suurimmaksi osaksi jo kypsiä, mutta Bergiuksen eivät aivan vielä. Olenkin tässä keitellyt mehua, hilloa, sosetta ja marmeladia niin paljon, että juotavaa ja syötävää riittää varmaan moneksi vuodeksi, jos ne vain säilyvät niin kauan. Mihinkähän minä sen Bergiuksen sadon laitan, kunhan se aika on käsillä?


Pakko on hyväksyä se tosiasia, että kesä on mennyt ja syksy tullut, mutta onhan syksyssä toisaalta paljon hyvääkin. Esimerkiksi monet perennat ja ruusut kukkivat vielä täyttä päätä. Nurmikkoakaan ei tarvitse enää leikata yhtä usein kuin kesällä. Omenapuiden alimpia oksia pitääkin taas muuten sadonkorjuun jälkeen karsia, kun alimmat niistä roikkuvat omenoineen jo ruohonleikkaajan tiellä.


Alkavat kohta olla puutarhassa istuskelut loppusuoralla ilmojen viilenemisen myötä. Vielä siellä kuitenkin kaikenlaista silmäniloa on. Esimerkiksi viime päivinä on ollut liikkeellä tosi paljon kaiken maailman pörriäisiä, perhosia ja sudenkorentoja.Keltaisissa nauhuksissa varsinkin on pörriäisiä useitakin samanaikaisesti.  Samoin varsinkin neitoperhoja näkyy tietyissä kukissa tosi paljon.


Menneessä sateisessa kesässä oli hyvää muun muassa se, että eipä tarvinnut puutarhassa paljon istutuksia kastella. Seuraavaksi täytyy kai alkaa pikkuhiljaa suunnittelemaan kukkasipulien syysistutuksia, ahtaalla olevien vanhojen perennojen siirtoja sopivammille paikoille ja katsoa, vieläkö uusille perennoille löytyisi jostain pihan sopukasta tilaa :)