Tänä syksynä molemmat vanhat omenapuumme tuottavat satoa harvinaisen runsaasti. Valkean kuulaan omenat ovat suurimmaksi osaksi jo kypsiä, mutta Bergiuksen eivät aivan vielä. Olenkin tässä keitellyt mehua, hilloa, sosetta ja marmeladia niin paljon, että juotavaa ja syötävää riittää varmaan moneksi vuodeksi, jos ne vain säilyvät niin kauan. Mihinkähän minä sen Bergiuksen sadon laitan, kunhan se aika on käsillä?
Pakko on hyväksyä se tosiasia, että kesä on mennyt ja syksy tullut, mutta onhan syksyssä toisaalta paljon hyvääkin. Esimerkiksi monet perennat ja ruusut kukkivat vielä täyttä päätä. Nurmikkoakaan ei tarvitse enää leikata yhtä usein kuin kesällä. Omenapuiden alimpia oksia pitääkin taas muuten sadonkorjuun jälkeen karsia, kun alimmat niistä roikkuvat omenoineen jo ruohonleikkaajan tiellä.
Alkavat kohta olla puutarhassa istuskelut loppusuoralla ilmojen viilenemisen myötä. Vielä siellä kuitenkin kaikenlaista silmäniloa on. Esimerkiksi viime päivinä on ollut liikkeellä tosi paljon kaiken maailman pörriäisiä, perhosia ja sudenkorentoja.Keltaisissa nauhuksissa varsinkin on pörriäisiä useitakin samanaikaisesti. Samoin varsinkin neitoperhoja näkyy tietyissä kukissa tosi paljon.
Menneessä sateisessa kesässä oli hyvää muun muassa se, että eipä tarvinnut puutarhassa paljon istutuksia kastella. Seuraavaksi täytyy kai alkaa pikkuhiljaa suunnittelemaan kukkasipulien syysistutuksia, ahtaalla olevien vanhojen perennojen siirtoja sopivammille paikoille ja katsoa, vieläkö uusille perennoille löytyisi jostain pihan sopukasta tilaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti